Hetken opiskeluhuumassa nollatuntisopimus saattaa vaikuttaa upealta
ja elämää joustavoittavalta asialta. Asia ei kuitenkaan ole niin. On
ymmärrettävä suurempi kuva, jossa nollasoppareilla jää kymmenille
tuhansille suomalaisille pyöreät nollat käteen. Opiskeluajan aikainen
joustavuus tarkoittaakin aikuisiän epävarmuutta.
Samaan aikaan kun
uutiset ikuisen ketjuttamisen oikeutuksesta leviävät valtakunnan
mediassa, lausuu oma viiteryhmäni mitä sattuu. Marraskuun lopulla
lukiolaisten liiton uusi keulakuva julisti Hesarissa (26.11.), että
nollatuntisopimusten poistamisella kaivetaan kuoppaa opiskelijoille. Hän
on väärässä.
Ei ole mitään stressaavampaa, kuin elää elämää, jota
ei voi itse suunnitella. Sellainen tilanne tulee, kun työtunnit ja
tulevan kuun palkan määrä ovat mysteeri.
Kansanedustaja Tytti
Tuppurainen totesi mainiosti Pohjalaisen uutisessa (24.11.), että myös
yhteiskunnan näkökulmasta nollatuntisopimus on kyseenalainen järjestely,
jossa nollatyösopimuksella työskentelevä henkilö joutuu käymään sossun
luukulla toimeentulonsa kattamiseksi. Vastuulliseen yrittäjyyteen ei
pitäisi kuulua tilanne, jossa yritykset käyttävät nollatuntisopimuksia
keinona sysätä vastuuta sosiaaliturvan puolelle.
Opiskelijaliikkeen
tietty laita sen sijaan tahtoo kaivaa kunnon kuopan itselleen, josta
onkin myöhemmin hankalampaa kammeta itsensä ylös. Opiskelijatoverit: pää
pois pensaasta. Pumpuliunestanne herättyänne huomaatte, että teitä on
huijattu. Kivat nollasopparit ovatkin tehty riistämään, ei palvelemaan
meitä.
Hanna Huumonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti