Nollasopimukset laittavat opiskelijatkin polvilleen

Julkaistu Keskisuomalaisessa 10.12.2014

 

Hetken opiskeluhuumassa nollatuntisopimus saattaa vaikuttaa upealta ja elämää joustavoittavalta asialta. Asia ei kuitenkaan ole niin. On ymmärrettävä suurempi kuva, jossa nollasoppareilla jää kymmenille tuhansille suomalaisille pyöreät nollat käteen. Opiskeluajan aikainen joustavuus tarkoittaakin aikuisiän epävarmuutta.

Samaan aikaan kun uutiset ikuisen ketjuttamisen oikeutuksesta leviävät valtakunnan mediassa, lausuu oma viiteryhmäni mitä sattuu. Marraskuun lopulla lukiolaisten liiton uusi keulakuva julisti Hesarissa (26.11.), että nollatuntisopimusten poistamisella kaivetaan kuoppaa opiskelijoille. Hän on väärässä.
Ei ole mitään stressaavampaa, kuin elää elämää, jota ei voi itse suunnitella. Sellainen tilanne tulee, kun työtunnit ja tulevan kuun palkan määrä ovat mysteeri.

Kansanedustaja Tytti Tuppurainen totesi mainiosti Pohjalaisen uutisessa (24.11.), että myös yhteiskunnan näkökulmasta nollatuntisopimus on kyseenalainen järjestely, jossa nollatyösopimuksella työskentelevä henkilö joutuu käymään sossun luukulla toimeentulonsa kattamiseksi. Vastuulliseen yrittäjyyteen ei pitäisi kuulua tilanne, jossa yritykset käyttävät nollatuntisopimuksia keinona sysätä vastuuta sosiaaliturvan puolelle.

Opiskelijaliikkeen tietty laita sen sijaan tahtoo kaivaa kunnon kuopan itselleen, josta onkin myöhemmin hankalampaa kammeta itsensä ylös. Opiskelijatoverit: pää pois pensaasta. Pumpuliunestanne herättyänne huomaatte, että teitä on huijattu. Kivat nollasopparit ovatkin tehty riistämään, ei palvelemaan meitä.

Hanna Huumonen

Liikunnan Manifesti löi läpi useassa mediassa

OLL:n liittokokouksen ensimmäisenä päivänä julkistettiin OLL:n Liikunnan Manifesti, joka luovutettiin ministeri Pia Viitaselle ja valtiosihteeri Marcus Rantalalle. Tilaisuudessa järjestettiin myös paneeli, jossa Manifestia kommentoivat Rantalan lisäksi ministeri Sirpa Paatero sekä kansanedustajat Leena Harkimo Paavo Arhinmäki, Kike Elomaa ja Tuomo Puumala. Paneelissa kaikki panelistit tukivat OLL:n ehdotusta Liikkuva koulu -ohjelman laajentamista koskemaan myös toista ja korkea-astetta.

Lue lisää Liikunnan Manifestista täällä: http://bit.ly/1vbOxz7

Liikunnan Manifesti oli esillä mediassa kansallisesti:
Ylen Ajankohtainen Ykkönen: http://areena.yle.fi/radio/2481612
Yle Nyheter: http://bit.ly/11nsSrq
Yle Puheen Aamu: http://areena.yle.fi/radio/2481392
Hämeen Kaiku: http://bit.ly/1ujRIDp
Yle Urheilu: http://bit.ly/1qHNNLp

Mielipide: Sivistys ei ole tuotteistettavissa

Julkaistu KSML:ssa 24.11.2014

Torstain 20.11. Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa linjattiin, että maksullinen on laadukasta. Tämä ei päde rakkauteen eikä myöskään suomalaiseen korkeakoulutukseen.

Lukukausimaksuilla häviämme enemmän kuin voitamme. Häviämme hyvinvointiyhteiskunnan perustavissa arvoissa, kansainvälistymisessä ja ennen kaikkea euroissa. VATT:n ja CIMO:n tuoreen tutkimuksen esiselvityksen mukaan yksittäinen kansainvälinen tutkinto-opiskelija voi tuottaa jopa 200 000 euron nettohyödyn Suomelle.

Esitetyt maksut häätävät uudet nuoret osaajat pois maastamme. Nykyäänkin EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta vaaditaan varoja oleskeluluvan saamiseksi Suomessa. Sivistyksen tuotteistaminen tuo maallemme pieniä pikavoittoja, mutta loppupeleissä taloudellinen hyöty on mitätön tai negatiivinen.

Hanna Huumonen
Helsinki

Debatti: Epävarmuus uhkaa yhteiskuntarauhaa

Julkaistu Debatti-lehdessä 4/2014.

Kirjoittaja on pesunkestävä pasifisti ja innokas googlettaja.

Epävarmuus uhkaa yhteiskuntarauhaa

Aloitin tämän jutun kirjoittamisen näpyttelemällä hakukoneeseen sanat “Milloin yhteiskuntarauha järkkyy Suomessa?”. Viidennessekunnissa sain 4 410 tulosta ja opin, että yhteiskuntarauha järkkyy jossain vuoden 2013-2030 välillä. Syynä on “uusi sukupolvi viherterrorikommunisteja”, jotka ovat pahoittaneet mielensä hyvinvointiyhteiskuntamme leikkauspolitiikasta.

Toiset pitävät yhteiskuntarauhan järkkymistä Suomessa mahdottomuutena. Pessimistisimmät kommentoijat sen sijaan uskovat yhteiskuntarauhan järkkyvän, kun riittävä määrä kansalaisia on vailla ruokaa tai asuntoa. Silloin rikollisuus lisääntyy ja viha poliisia, pankkeja ja poliitikkoja kohtaan kasvaa. Lopulta syttyy luokkasota. Kenen syy se on?

Nälkä, mikä ihana tekosyy!

Lama inspiroi ääriajattelua. Etsiessään syntipukkia omaan ahdinkoonsa, tulee helposti osoittaneeksi sormellaan toista ihmistä, ryhmää tai instituutiota: tämä on teidän syynne. Pitkäaikaistyöttömyys ja velallisuus voi pahimmillaan näkyä kansalaistottelemattomuutena tai jopa rikollisuutena, joka nousee poliittisen akselin molemmista päistä ja sen ulkopuolelta. Teroitetaan astaloita ja terrorisoidaan maahanmuuttajia. Koska se on niiden syy.

Oikeistolainen leikkauspolitiikka kasvattaa ihmisten, yhteisöjen sekä yritysten epävarmuutta ja samalla uhkaa yhteiskuntarauhaa epäsuorasti lieveilmiöidensä kautta. Vasemmiston on tarjottava rinnalle uskottava vaihtoehto kansalle - vaihtoehto, joka vahvistaa tulevaisuudenuskoa ja vakauttaa yhteiskuntaa.

Sillä kun kuluttajat eivät uskalla kuluttaa, yritykset eivät uskalla investoida, uusia työpaikkoja ei synny, eikä talouskasvu lähde käyntiin. Epävarmuus tuottaa irtisanomisia, mikä taas vahvistaa epävarmuuden kierrettä. Kierre nostaa populismin pintaan.

Raha ei liiku, kun Suomen kaltaisessa pienessä kansantaloudessa kaikki säästävät samaan aikaan. Silloin yrityksillä ei ole maksuhaluisia asiakkaita, ne eivät voi työllistää eikä verotuloja synny.

Oikeus onnistua, mutta myös epäonnistua

Epävarmuus ei kannusta riskinottoon. Kuitenkin yrittäjyyteen kuuluu aina riski. Sen vaikutusta yrittäjän henkilökohtaiseen hyvinvointiin voidaan vähentää parantamalla yrittäjien sosiaaliturvaa. Yrityksen perustamisen ja sen laajentamisen aiheuttaman epävarmuuden vähentäminen vahvistaisi yrittäjyyden kannustimia. Nyt yrittäjän ainoat vaihtoehdot ovat onnistuminen ensimmäisellä yrittämällä tai elämän mittainen konkurssivelka.

Loputtomilta vaikuttavat yt-neuvottelut eivät riivaa vain yksityisen sektorin työntekijöitä, vaan myös julkisen sektorin työntekijöitä halutaan irtisanoa. Se on omiaan lisäämään epävarmuuden ja turvattomuuden kokemusta. Jokainen joutuu pelkäämään työpaikkansa menettämistä. Taloudellisesti epävakaina aikoina tarvitaan nimenomaan takeita työpaikan säilymisestä ja suojaa irtisanomisilta. Syyttely ja toiseuden tunnistaminen alkaakin pelosta.

Kukaan ei hyödy epävarmuuden kasvusta ja laman pitkittymisestä. Yhteiskunnan on oltava sellainen, että jokainen voi luottaa tulevansa taloudellisesti toimeen ja selviävänsä menoistaan nyt ja tulevaisuudessa. Siksi julkisen vallan on annettava selkeä signaali, jolla se katkaisee epävarmuuden kierteen ja turvaa yhteiskuntarauhan. Julkinen valta voi olla pelastajamme ja rauhanturvaajamme.

PS: Alussa mainitun googlailuni kolmas hakutulos oli Jyri Hännisen uutisanalyysi vuodelta 2013 yhteiskuntarauhan järkkymisestä Euroopassa. Hänninen kirjoittaa: “Pa­ras­ta lää­ket­tä on saa­da ta­lous käyn­tiin ja ih­mi­set töi­hin. Pit­kä työ­päi­vä ja sen pääl­le hy­vä päi­väl­li­nen pi­tä­vät ih­mi­set yleen­sä rau­hal­li­se­na.” Hännisen esittämä lääke on myös toimiva rokote: se voi ennaltaehkäistä epidemian synnyn, yhteiskuntarauhan murtumisen.

#työväenhuumonen: Vaalivideo

Mielipide: Moninaisuus on otettava huomioon liikunnassa

Julkaistu Helsingin Sanomissa 30.10.2014

Liisa Hakala ja Tiina Kujala (HS Mielipide 27. 10.) kirjoittivat loistavasti koululiikunnasta ja sen uudistumisesta.

He nostivat esiin liikunnan merkityksen myös yhdenvertaisuuden edistämisessä. Sukupuolisensitiivisyyttä on jo tuotu luokanopettaja- ja varhaiskasvatuskoulutukseemme, mutta sen jalkauttaminen yhdenvertaisiksi käytännöiksi vaatii ammattitaitoa. Liikunnan niukka tuntimäärä luokanopettajakoulutuksessa on muun muassa siksi haaste.

Valmisteilla olevassa perusopetussuunnitelmassa halutaan ansiokkaasti edistää oppilaiden tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa.
Tulevassa tasa-arvolaissa sukupuolivähemmistöjen syrjintäsuoja tulee lain piiriin, ja laki laajenee koskemaan perusopetusta. Myös liikunnassa tasa-arvo tulee siten ymmärtää asiana, johon kuuluu sukupuolen moninaisuus.

Perusopetuksessa tulee varmistaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden yhdenvertainen mahdollisuus liikuntaan. Eräs konkreettinen keino on tyttöjen ja poikien koululiikuntatuntien yhdistäminen. Tämä palvelisi trans- ja muunsukupuolisia lapsia sekä kaikkia niitä lapsia, jotka eivät koe sopivansa sukupuoleensa liitettyihin sterotypioihin. Parhaimmillaan yhteisillä liikuntatunneilla opettaja näkee jokaisen oppilaan yksilönä.

Hanna Huumonen
puheenjohtaja
Opiskelijoiden Liikuntaliitto

Kommenttiartikkeli: Sanoista tekoihin - panostukset opiskelijoiden hyvinvointiin tulee saada strategioista käytäntöihin

Kommenttiartikkeli Allianssin Nuorista Suomessa - julkaisussa.

Sanoista tekoihin - panostukset opiskelijoiden hyvinvointiin tulee saada strategioista käytäntöihin

 

On ikävä fakta, että vain kolmannes opiskelijoista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikunnan strateginen asema vahvistuu korkeakouluissa, mutta rahoitus on jälkijunassa. Tämä näkyy opiskelijoiden liikkumattomuutena.

Tänä vuonna ilmestyneessä Korkeakoululiikunnan barometri 2013  julkaisussa tutkittiin Korkeakoululiikunnan suositusten (2011) toteutumista. Liikunta ja liikuntapalvelut huomioidaan aiempaa paremmin korkeakoulu- jen strategioissa. Strategiakirjauksilla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä ennen kuin ne näkyvät konkreettisina panostuksina liikuntapalveluissa. Vain muutama korkeakoulu täyttää edes korkeakoululiikunnan rahoituksen vähimmäissuositustason (30€ / opiskelija / vuosi). Tästä syystä opiskelijoiden liikuntamahdollisuudet vaihtelevat rajusti.

Korkeakoululiikunnan barometrista käy lisäksi selville, että myös opiskelijoiden liikuttamisessa riittää paljon työtä. Perusasiat nousevat keskeisiksi pohdittaessa tapoja houkutella yhä useampia opiskelijoita liikunnan pariin.

Barometrin mukaan niissä korkeakouluissa, joissa suositukset toteutuvat pa- remmin, opiskelijat myös käyttävät liikuntapalveluja aktiivisemmin. Lisäksi palveluihin ollaan tyytyväisempiä ja liikunnan aloittaminen koetaan helpommaksi. Korkeakoululiikunnan palveluiden parantamisella on siis suora yhteys opiskelijoiden liikunta aktiivisuuteen. Opiskelijan arkeen näyttää myös sisältyvän huolestuttavan paljon istu-mista luennoilla sekä työ-  ja vapaa-ajalla. Opiskelijat istuvat keskimäärin 9-10 tuntia päivässä, mikä on noin tunnin enemmän verrattuna aikuisväestöön. Istumisen lisäksi puhutaan yleisesti fyysisestä inaktiivisuudesta: suuri kansanterveydellinen riski, joka vaikuttaa suoraan opiskelu  ja työkykyyn.

Korkeakoulukulttuuri ei kannusta aktiivisuuteen. Massaluennoilla istumista seuraa usein istuminen kirjastossa tai kotona tietokoneen edessä. Jo pieniä asioita muuttamalla saataisiin opiskelijan arkiaktiivisuutta lisättyä ja istumisen määrää vähennettyä: mahdollisuus tehdä seisomatyötä kirjastos- sa ja luennoilla, tai istua jumppapallolla tuolin sijaan. Lähiliikuntapaikat kampusten yhteydessä voisivat olla yksi ratkaisu. Kävely- ja pyörätiet kampukselle ja kampusten välillä täytyy myös pitää kunnossa ympäri vuoden. Aktiivisella korkeakouluympäristöllä ja laadukkailla korkeakoululiikun- nan palveluilla opiskelijoiden hyvinvointia saadaan lisättyä merkittävästi.

Katso Korkeakoululiikunnan barometri 2013 julkaisusta tarkemmin: http://www.oll.fi/wp content/uploads/2012/09/korkeakoululiikunnan_ barometri_2013.pdf

Hanna Huumonen, Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja

Olen feministi

"Yhteiskuntamme on sovinistinen, rasistinen ja kapitalistinen.

Feminismi taistelee eriarvoistavia rakenteita vastaan - yhdenvertaisuuden puolesta.

Siksi olen feministi kiireestä kantapäähän." 

Sosialidemokraattiselle Naisliitolle on jätetty aloite nimen muutoksesta Sosialidemokraattiseksi Feministiliitoksi.

KSML: Onko urheilua ilman liikuntaa?

Keskisuomalainen haastatteli minua eSportsista.

Suurenna juttu tästä.

Blogi: Kolme pointtia paremman koululiikunnan puolesta

Julkaistu OLL:n blogissa 15.10.2014

OLL on ottanut lähihistoriansa aikana usein kantaa myös muiden koulutusasteiden liikuntaan liittyvään keskusteluun. Tästä syystä lähestyimmekin perusopetuksen opetussuunnitelman liikunnan työryhmää ajatuksillamme paremman koululiikunnan puolesta.

Koululiikunnan traumat ovat usein esille nouseva asia, johon mekin OLL:ssa törmäämme jatkuvasti: nämä traumat nimittäin heijastuvat myös korkea-asteelle, joka onkin viimeinen institutionaalinen nivelvaihe, jossa niihin voi puuttua ja – ennenkaikkea - jossa niitä voi purkaa.
Tahtoisinkin tässä blogikirjoituksessa tuoda estradille muutaman tärkeän seikan, jolla voisimme parantaa koululiikuntaa jatkossakin.

1. Koululiikunnan sukupuolittuneisuuden purkaminen
Sukupuolisensitiivisyyttä korostetaan jo luokanopettaja- ja varhaiskasvatuskoulutuksessamme, mutta sen jalkauttaminen käytäntöön vaatii opetussuunnitelmiin uudistuksia.
Perusopetussuunnitelmassa halutaan edistää oppilaiden tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta – mikä onkin perusopetuksen tehtävä luonnoksen kirjauksen mukaan – sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa. Näin ollen liikunnankin tulisi edistää sukupuolten tasa-arvoa.
Tulevassa tasa-arvolaissa sukupuolivähemmistöjen tasa-arvo tulee voimakkaasti lain piiriin (mitä se ei tähän mennessä ole ollut). Joten jos liikunnassa halutaan olla ajan tasalla, tulisi tasa-arvo ymmärtää myös asiana joka koskee sukupuolivähemmistöjä. Liikunnan perusopetuksen piirissä tulisi huomioida kirjauksessa sekä sukupuoli- että seksuaalivähemmistöt. Tästä  oivallinen kirjaus tulevaan opetussuunnitelmaan voisi olla esimerkikisi ”Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien oppilaiden yhdenvertainen mahdollisuus liikuntaan on varmistettava.”
Asian edistämiseksi helppo ja konkreettinen keino on tyttöjen ja poikien koululiikuntatuntien yhdistäminen. Esimerkiksi Helsingissä tähän suuntaan ollaankin jo menossa. Tämä palvelisi myös trans- ja muusukupuolisia lapsia, jotka eivät koe sopivansa kahteen perinteiseen sukupuolilokeroon. Myös koululaitostasolla unisex-vessojen ja pukuhuoneiden saatavuus olisi tärkeää näiden ryhmien kannalta.

2. Koululiikunnan kilpailukeskeisyyden purkaminen
Koululiikunnasta tulisi poistaa numeeriset arvosanat ja siirtää kilpailullista fokusta oppilaan oman liikkuvan kehon tutkimiseen, sen taitoihin ja mahdollisuuksiin. Liikunnan ilon voi tukahduttaa helposti muihin vertailemalla, mutta siirtämällä huomion oppilaan omiin vahvuuksiin ja itsensä voittamiseen, säilyy liikunnan ilo läpi koko elämänkaaren.
Numeerinen arvostelu ei tarkoita lahjakkaiden sorsimista: lukioissa on mahdollista suorittaa liikuntadiplomi, ja tälläinen järjestelmä voitaisiin halutessa tuoda myös perusopetuksen piiriin. Tiedostamme, että numeerisen arvostelun poistamisen problematiikkaan liittyy toistaiseksi opetussuunnitelmatyöryhmien ulottumattomissa olevia, pakollisia kouluaineita sääteleviä lakipykäliä, mutta näitäkin tulisi tarkastella kriittisesti taito- ja taideaineiden osalta. Laki on meitä varten, emme me lakia varten.

3. Mahdollisuuksien turvaaminen oppilaan perheen sosioekonomisesta asemasta huolimatta
Lajien kirjoa koululiikunnassa tulisi miettiä puhtaalta pöydältä, eikä pelkkien traditioiden valossa. Esimerkiksi hiihto on hieno, kansallinen urheilulajimme, mutta onko sen paikka peruskoulun pakollisessa liikunnanopetuksessa? Kaikilla perheillä ei ole varaa hankkia uusia Peltosia ja välineiden kilpavarustelu voi aiheuttaa jopa kiusaamistilanteita. Välineiden lainaamismahdollisuuksissa (ja laadussa) on toki kuntakohtaisia eroja. Tutustuttaminen monipuolisesti eri lajeihin on tärkeä osa liikuntakulttuuriamme, mutta se tulisi tehdä ihmettelyn ja kokeilun kautta, ei suorittamisen ja mittaamisen keinoin.

Uusi opetussuunnitelmaluonnos liikunnan osalta on nyt jo hyvin (positiivisella tavalla) poikkeuksellinen ja moderni. Siitä haluammekin kiittää työryhmää lämpimästi. Teette tärkeää työtä.

Hanna Huumonen

Koululiikunnasta aikoinaan traumatisoitunut OLL:n puheenjohtaja

Mielipide: Epävarmuus surmaa talouskasvun

Julkaistu Keskisuomalaisessa 11.10.2014

Kun ihminen ei palkkapäivänä tiedä, näkeekö vielä seuraavan palkanmaksun, hän laittaa suuren osan rahastaan säästöön.

Kun työntekijä ei voi olla varma, maksetaanko hänelle tulevaisuudessa säällistä eläkettä, joutuu hän säästämään vanhuuden varaksi.

Kun vanhempi on epävarma, saako hänen lapsensa tulevaisuudessa opiskella maksutta, on hänellä syy varmuuden vuoksi säästää mahdollisia lukukausimaksuja varten.

Yksittäisen ihmisen säästämisessä ei ole mitään vikaa ja monia hankintoja varten säästäminen on välttämätöntä. Mutta jos Suomen kaltaisessa pienessä kansantaloudessa kaikki alkavat säästää samaan aikaan, ei raha liiku. Se tarkoittaa sitä, että yrityksillä ei ole maksuhalukkaita asiakkaita, ne eivät voi työllistää, eikä verotuloja synny.

Kun kuluttajat eivät uskalla kuluttaa, yritykset eivät uskalla investoida, uusia työpaikkoja ei synny, eikä talouskasvu lähde käyntiin. Epävarmuus tuottaa irtisanomisia, mikä taas vahvistaa epävarmuuden kierrettä.

Yrittäjyyteen kuuluu aina riski. Mutta riskin vaikutusta yrittäjän henkilökohtaiseen hyvinvointiin voidaan vähentää parantamalla yrittäjien sosiaaliturvaa.

Yrityksen perustamisen ja sen laajentamisen aiheuttaman epävarmuuden vähentäminen vahvistaisi yrittäjyyden kannustimia. Ei voi olla niin, että yrittäjän ainoat vaihtoehdot ovat onnistuminen ensimmäisellä yrittämällä tai elämän mittainen konkurssivelka.

Irtisanomisten ja yt-neuvotteluiden vaikuttaessa loputtomilta ovat myös vaatimukset julkisen sektorin työntekijöiden irtisanomisista omiaan lisäämään epävarmuuden kokemusta.

Taloudellisesti epävakaina aikoina tarvitaan nimenomaan takeita työpaikan säilymisestä ja suojaa irtisanomisilta. Mentaliteetti ei voi olla se, että jokaisen on jouduttava pelkäämään yhtä paljon työpaikkansa menettämistä.

Kukaan ei hyödy epävarmuuden kasvusta ja laman pitkittymisestä. Yhteiskunnan on oltava sellainen, että jokainen voi luottaa tulevansa taloudellisesti toimeen ja selviävänsä menoistaan nyt ja tulevaisuudessa. Siksi julkisen vallan on nyt annettava selkeä signaali, jolla se katkaisee epävarmuuden kierteen.

Hanna Huumonen
Helsinki
 
Jukka Torikka
Helsinki

Yle:n haastattelu: Suomen urheilussa paljon syrjintää

7.10.2014 klo 18:40
Alkuperäinen uutinen: Urheilevat opiskelijat - Suomen urheilussa paljon syrjintää.

Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry haastaa kaikki jääkiekon SM-liigajoukkueet sitoutumaan tasavertaiseen urheiluun.

Kuva: Tomi Hänninen

Opiskelijoiden Liikuntaliitto ry:n (OLL) puheenjohtaja Hanna Huumonen toivoo, että Suomessa olisi oikeasti tasavertainen urheilumaailma, jossa ei pidetä outouksina ihmisen seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä.

- Niin kauan kuin tämä ei ole itsestäänselvyys ja kuulee hyvin trans- tai homovastaisia kommentteja, tarvitsemme tasavertaisen urheilun lupaus -kampanjoita. Niillä nostetaan aidosti esiin, että jokainen urheilija on tärkeä omana itsenään ja saa urheilla, Huumonen kertoo.

Hänen mielestään suomalaisessa urheilussa esiintyy edelleen syrjintää, ja ”vanhanaikaiset käsitykset” korostuvat jopa ihmisoikeuksissa.

- Myös sellaista korostumista on havaittavissa, minkälaiset ihmiset kuuluvat urheilun piiriin. Se näkyy jo pelkästään siinä, kuinka iso on ero miesten ja naisten urheilun arvostuksella – saatikka, kun puhutaan seksuaalivähemmistöistä.

- Olen kuullut usein kommentteja, että jonkun seksuaalinen suuntautuminen häiritsee muita urheilijoita, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä urheilusuorituksen kanssa.
Huumosen mukaan urheilumaailmassa myös ajatellaan, että homoseksuaaliurheilijat ovat feminiinisempiä tai heikompia.

- Tällaiset kommentit ovat erittäin syrjiviä ja myös vääriä.

Liitto haastaa SM-liigajoukkueet sitoutumaan tasavertaiseen urheiluun

 

Seksuaalista tasavertaisuutta ajavan Setan kanssa yhteistyötä tehnyt OLL kirjoitti lupauksen tasavertaisesta urheilusta maaliskuussa. Nyt liitto haastaa jokaisen jääkiekon SM-liigajoukkueen allekirjoittamaan tasavertaisen urheilun lupauksen (TAULU).

- Se ei ole mikään markkinointikikka, vaan yhdenvertaisuutta edistävä sitoumus. Kyse on lupauksesta, joka tehdään kerran ja siihen sitoudutaan. Se on viesti siitä, että tässä urheiluseurassa on syrjinnän nollatoleranssi. Ja viesti ulospäin siitä, että tähän seuraan ovat kaikki tervetulleita.

- Tämä onkin tärkeä viesti nuorille, jotka haaveilevat urheilu-urasta SM-liigassa. Heidän pitää saada kokea, jotta he kuuluvat sinne ja voivat urheilla, vaikka heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai seksuaali-identiteettinsä olisi mikä tahansa.

Huumonen pitää tärkeänä, että urheilija on urheilija ja tärkeä omana itsenään.
- Sillä ei ole mitään väliä, mikä on hänen seksuaalinen suuntautumisensa.

Demariopiskelijoiden puheenjohtajaehdokkaat: SONK ei ole vain henkilövalintoja!

SONKin puheenjohtajaehdokkaat haluavat muistuttaa koko kenttää siitä, että henkilövalinnat ovat vain yksi pieni osa SONKin toimintaa. Toiminnan ytimen määrää poliittinen linja ja osastojen luottamus keskustoimistoon, eivät yksittäiset henkilövaalit.

Liittokokouksen jälkeen Jyväskylän Aalto-salista poistuu yhtenäinen joukko, oli puheenjohtajaksi valittu kuka tahansa. Sosialidemokraattinen liike on lähimenneisyydessä nähnyt, miten raastavia jälkiä henkilöityneet kilpailutilanteet ovat jättäneet. Tämän vuoksi ehdokkaat toivovat keskustelevaa ja asiakysymyksiin keskittyvää vaalia.

Ehdokkaina olemme sitoutuneet reiluun ja avoimeen peliin. Positiivisella kampanjoinnilla me kaikki yhdessä teemme paremman SONKin, jossa on tilaa jokaiselle toimijalle ja mielipiteelle.

Tuulia Pitkänen
Hanna Huumonen

OLL ja LUNK: Ei pakkokilpailua! Nuorten ääni kuuluviin urheiluseuroissa

Kannanotto 03.10.2014

Opiskelijoiden Liikuntaliitto OLL ja Liikunnan ja urheilun nuorisokomitea LUNK ovat huolissaan jo vuosikymmeniä jatkuneesta trendistä, joka pakottaa suomalaiset nuoret valinnan eteen eri urheiluseuroissa. Vaihtoehtona on tavoitteellinen, kilpaurheiluun tähtäävä polku tai harrastuksen lopettaminen.

“Harrastuksen ja seuratoiminnan lopettamisen tilastot ovat järkyttävät: havainnot osoittavat, että tiettyjen lajien osalta 15–19-vuotiaista harrastajista 40–50 prosenttia lopettaa harrastamisen kokonaan ja vain alle 10 prosenttia siirtyy muihin lajeihin. Keskeisimpiä syitä lopettaa ovat kiinnostus muihin asioihin tai harrastuksen viedessä liikaa aikaa”, kertoo OLL:n puheenjohtaja Hanna Huumonen.

Seuratoiminnassa ei useinkaan ole tilaa nuorille, jotka eivät tähtää lajinsa huipulle, vaan haluavat vain harrastaa vailla suuria urheilullisia tavoitteita. On myös näyttöä siitä, että nuorten tarpeiden ja motiivien riittämätön huomioiminen seuratoiminnassa voi vaikuttaa lopettamiseen. Valmentajan merkitys nuorten yksilöllisten tarpeiden huomioimisessa onkin erittäin merkittävä tekijä liikuntaharrastuksen jatkuvuuden kannalta.

“Yhteiskunta joutuu maksamaan tästä kovaa hintaa ja tulokset näkyvät nuorten, opiskelijoiden ja työikäisten liikkumattomuudessa ja myöhemmin elintapasairauksina. Nyt on korkea aika tuottaa nuorille enemmän harrasteliikuntaa!“, vaatii LUNK:n puheenjohtaja Miikka Neuvonen.

Urheiluseurat voivat kääntää jäsenmäärän kasvuun tuottamalla lisää matalan kynnyksen liikuntaa ja harrastusmahdollisuuksia nuorille sekä kuuntelemalla nuorten tarpeita ja toiveita. Urheiluseurat toimivat kansalaistoiminnan alustoina tukien koko liikunnallisen elämäntavan polkua. Toivomme, että liikkujan polku ei tulevaisuudessa katkea 15-vuotiaana.

Murrosikäisten nuorten liikunnan drop out -ilmiö tunnetaan hyvin liikunta- ja urheilujärjestökentällä, mutta konkreettiset toimenpiteet puuttuvat. Nuoret saadaan jatkamaan harrastuksen parissa, kun aikuiset kutsuvat nuoret mukaanmäärittelemään harrastustoiminnan luonnetta ja sisältöä.
 
Hanna Huumonen
Opiskelijoiden Liikuntaliitto – OLL
puheenjohtaja

Miikka Neuvonen
Liikunnan ja urheilun nuorisokomitea – LUNK
puheenjohtaja

Lähde:Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3 “Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta”

OLL ja SEUL: E-urheilu tunnustettava oikeana urheiluna!

Kannanotto 1.10.2014

Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) ja Suomen Elektronisen Urheilun Liitto (SEUL) peräänkuuluttavat elektronisen urheilun tunnustamista oikeaksi urheiluksi.

“Elektroninen urheilu on yhteisöllistä toimintaa, joka koskettaa laajasti myös opiskelijakenttää. Tunnustamalla sille status aitona urheiluna annetaan e-urheilulle myös ansaitsemansa arvostus”, kiteyttää Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja Hanna Huumonen.

Esimerkiksi bridge ja shakki ovat jo tunnustettuja urheilulajeja. Johdonmukaista olisikin tuoda myös e-sports urheilun piiriin.

“On stereotyyppistä ajatella, että pelaaminen passivoisi. Huippupelaajat ovat fyysisesti kovassa kunnossa, sillä terveelliset elämäntavat auttavat keskittymiskyvyssä, jota pelaamisessa tarvitaan”, jatkaa Suomen elektronisen urheilun liiton puheenjohtaja Erkka Jouste.

E-sports on kattokäsite eri pelien genreille. Yksi suosittu laji on tanssipelit, jotka myös liikuttavat pelaamisen ohella.

Elektroninen urheilu (eng. eSports tai e-sports) on tietotekniikkaa hyödyntävää kilpaurheilua. Elektronista urheilua harrastetaan niin joukkue- kuin yksilömuodossa riippuen pelistä ja pelimuodosta.

Lisätietoja:
Hanna Huumonen
Puheenjohtaja
Opiskelijoiden Liikuntaliitto – OLL
hanna.huumonen@oll.fi
044 780 0211

Erkka Jouste
Puheenjohtaja
Suomen Elektronisen Urheilun Liitto – SEUL
erkka.jouste@seul.fi
040 841 9658

Mielipide: Toiset nyt vaan ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Hämeen Kaiku 24.9.2014
Keskisuomalainen 25.9.2014: Opiskelijoiden terveydenhuolto epätasa-arvoista

Laki ammattikorkeakouluopinnoista säädettiin ensimmäisen kerran vuonna 1995. Alusta asti duaalimallin eri puolilla oli opiskelijoita eriarvoisessa asemassa: toisille kuului automaatiojäsenyys ylioppilaskuntaan, toisille ei. Terveydenhuoltopalveluista puhumattakaan. Tilanne ei ole muuttunut.

Epätasa-arvoista asemaa ollaan pyritty korjaamaan jo vuosikymmenen ajan. Opiskelijoiden edunvalvojat pidättelivät hengitystään päivän uutista odotellessaan: mitä sanoo perustuslakivaliokunta AMK-lain uudistumisesta ja automaatiojäsenyydestä?

Jouduimme pettymään. Eriarvoisuus kahden korkeakouluopiskelijaryhmän välillä jatkuu. AMK-kentällä opiskelijakuntien toiminnan kehittäminen etenkin edunvalvonnan suuntaan on huomattavasti haastavampaa resursseilla, joita ei saada ennakoitavien jäsenmaksujen muodossa.

Suurin vastustus koko automaatiojäsenyysasiaa kohtaan kumpuaa perustuslaista: yhdistymisvapauteen sisältyy perustuslain 13 §:n 2 momentin mukaan oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Tästä kuitenkin ylioppilaskunnat on nähty poikkeuksena.

Vuonna 1997 arvioitaessa automaatiojäsenyyden kysymystä vedottiin historiallisiin perusteisiin. Ylioppilaskuntaa oli vanhastaan pidettävä osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa ja koska sillä oli merkittävä osuus yliopiston hallinnossa, automaatiojäsenyys nähtiin oikeutetuksi. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnilla ei ole tätä historian viittaa harteillaan.

Argumentit AMK-automaatiojäsenyyden puolesta tuntuvat toisinaan myös pyörivän kehää: automaatiojäsenyys tarvitaan YTHS:n palveluiden laajentamiseksi AMK-puolelle, mutta toisaalta automaatiojäsenyyttä ei voida myöntää, koska heillä ei ole YTHS:n kaltaista opiskelijaterveydenhuoltoa. Nämä kaksi seikkaa olisi tullut käsitellä yhdessä.

On surullista, ettei vielä 2010-luvullakaan tuoda korkeakouluopiskelijoita yhdenvertaiseen asemaan. Valiokunta piti kuitenkin aiheellisena, että kaikkia korkeakouluopiskelijoita arvioidaan tasavertaisesti kokonaisuutena. Mikä onkaan seuraava askel?

Kolumni: TamiGate kertoo karua tarinaa urheilumaailmasta

Työväen Urheiluliiton verkkolehti TUL-aviisi pyysi minulta kolumnia viime viikon keskustelusta seksuaalivähemmistöjen osallisuudesta urheiluun.

Hiirulaiset eivät kuulu kaukaloon. Feminiinisyys on negatiivinen ominaisuus urheilussa. Ja jotenkin nämä molemmat asiat liittyvät homoseksuaalisuuteen. Ei sillä, että yhteenkään homoon oltaisiin törmätty jääkiekkomaailmassa. Tämän opin viime viikolla mediasta.

Edellä kuvailtuja johtopäätöksiä tehtiin Juhani "Tami" Tammisen kommenteista eräässä paneelikeskustelussa. Satuin itsekin olemaan panelistina tässä kohua herättäneessä tapahtumassa. Harmillista oli asian henkilöityminen, mutta positiivista oli se, että nyt siitä puhutaan. Puhutaan niistä näkymättömistä ryhmistä urheilussa. Puhutaan niistä liian ahtaista pukukopeista. Ja puhutaan urheilumaailman idoleiden vastuusta julkisesta ulosannistaan.

Yhden urheiluvaikuttajan varomattomasta kommentista voi tulla kansallinen skandaali. Vaikkei tarkoitusperät olleet pahoja, voi ymmärtämättömyys yhdistettynä räväkkään ulosantiin lähettää karun viestin kentälle: On urheilua, on homoja. Ne eivät vaan koskaan kuulu yhteen.

Vuoden 2013 Nuorisobarometrikyselyssä vastanneista naisista seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön koki kuuluvansa kymmenen prosenttia ja miehistä viisi prosenttia. Tämä on se ryhmä, joka nyt pohtii, onko heidän paikkansa tai tulevaisuutensa urheilussa edes mahdollinen.

Se ei riitä, että julistetaan kaikkien olevan tervetulleita urheilun pariin. Sen eteen tulee tehdä töitä seuratoiminnasta aina huippu-urheiluun saakka. Valtion liikuntaneuvosto julkaisi tutkimuksen vuonna 2012 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjinnästä liikunnan ja urheilun parissa. Tutkimuksen mukaan heteronormatiivisuuden lisäksi homofobia on urheilussa yleistä. Vaikka homofobisia asenteita ja käyttäytymistä esiintyy myös yksilölajien harrastajilla, erityisen yleistä homofobia on joukkueurheilussa.

Urheilumaailman johtotähdet ja idolit: teilläkin on vastuu tulevien sukupolvien innostamisesta liikunna ja urheilun pariin. Vastuullisilla lausunnoilla ja teoilla vahvistetaan ihannetta, jossa urheilija on aina urheilija, satunnaisiin ominaisuuksiinsa katsomatta.

Kirjoittaja on Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja

JSDN JA SOMA: #TYÖVÄENHUUMONEN SONKIN PUHEENJOHTAJAKSI

TIEDOTE
19.9.2014
Julkaisuvapaa: heti

JSDN JA SOMA: #TYÖVÄENHUUMONEN SONKIN PUHEENJOHTAJAKSI

Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat (JSDN) ja Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakouluopiskelijat (SOMA ry) esittävät Hanna Huumosta Sosialidemokraattiset opiskelijat - SONK ry:n puheenjohtajaksi kaudelle 2015-2016.

Huumonen on 26-vuotias yhteiskuntatieteiden kandidaatti sekä filosofian ja liikuntatieteiden maisteriopiskelija Jyväskylästä. Hannalla on kattava kokemus jokaisella opiskelijapolitiikan tasolla toimimisesta. Huumonen on ollut Jyväskylän Yliopiston Ylioppilaskunnan edustajiston jäsen vuodesta 2011 ja toimi JYYn hallituksen varapuheenjohtajana vuonna 2013. Huumonen oli myös JSDN:n puheenjohtaja vuonna 2013. Tällä hetkellä hän toimii Suomen suurimman opiskelijajärjestön, Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) ry:n puheenjohtajana Helsingissä sekä SONKin liittohallituksen jäsenenä.

“Olen innoissani ehdokkuudestani ja minulle osoitetusta tuesta. SONK on minulle rakas järjestö, jonka käyttöön haluan antaa osaamiseni ja kokemukseni opiskelijapolitiikassa. Minun SONKini olisi jäsenistönsä näköinen yhteiskunnallinen keskustelija, jonka voima näkyisi paikallistasolta valtakunnanpolitiikkaan saakka. SONKin tulee olla järjestö, joka innostaa ja inspiroi uusia sekä vanhoja jäseniään. Räväköillä ulostuloilla, vakuuttavalla medianäkyvyydellä ja osastojen tukemisella tämä onnistuu”, linjaa Huumonen.

Huumosen kädenjälki näkyy jo paikallisessa osastotoiminnassa, jonne hän on tuonut uutta puhtia ja yhteistyötä.

“Hannan jalanjälkiä on ollut ilo seurata JSDN:ssä. Hän pisti omalla kaudellaan JSDN:n talouden kuntoon ja yhdisti johtajuudellaan vanhoja sekä uusia toimijoita yhdeksi, vahvaksi rintamaksi. Myös JYYn edustajistovaaleissa demariopiskelijoiden paikkamäärä nousi viime vuonna”, kertoo JSDN:n puheenjohtaja Annu Komulainen.

Kokonaisvaltainen kokemus opiskelijapolitiikasta on luonut Huumoselle laajat verkostot sekä poliittiseen että sitoutumattomaan opiskelijaliikkeeseen.

“Huumonen on töitä pelkäämätön tyyppi, jota on ilo tukea. Hän tuntee hyvin ylioppilaskuntapolitiikan, mutta myös AMK-puolen toiminnan, jossa on vielä paljon tilaa sosialidemokraattisen aatteen edistämiselle. Uskon, että Hanna on oikea henkilö puskemaan eteenpäin näitä ja muitakin asioita SONKissa”, jatkaa SOMA:n puheenjohtaja Tony Viksten.

SONKin liittokokouksessa 15.-16.11.2014 Jyväskylässä valitaan puheenjohtaja kaudelle 2015-2016.


Lisätietoja:
Hanna Huumonen
hannahuumonen@gmail.com
0405495701
http://hannahuumonen.blogspot.fi/
@HannaHuumonen,
#työväenhuumonen


Kampanjapäällikkö
Meiju Haapoja
meiju.haapoja@gmail.com
040 0341692

#TamiGate

Olin panelistina MetroSport-tapahtumassa keskustelemassa liikunnan yhteisöllisyydestä. Paneeliin osallistui lisäkseni Juhani "Tami" Tamminen, kansanedustaja Leena Harkimo, kokki Harri Syrjälä sekä rehtori Tuire Ranta-Meyer. Paneeli oli mielenkiintoinen alusta alkaen, mutta varsinainen kohu alkoi erään panelistin varomattomista kommenteista.

Tuli vahvistus: Juhani Tammisen ”pikkuhiirulais”-jutun ymmärsi homoja loukkaavaksi.

Muistoja JYY-vuodelta: Mielenosoitus

Hallitusvuoteni maaliskuussa lähdimme osoittamaan mieltä opintotuen puolesta.
Keskisuomalainen uutisoi aiheesta.

– Mielenosoituskyltit on pakattu bussin alle mukaan, ja kuuntelemme mieltäylentävää musiikkia. Parhaillaan soi Avaimen Punainen tiili. Odotamme innolla, että pääsemme osoittamaan mieltä opiskelijoiden toimeentulon puolesta, kommentoi bussissa parhaillaan matkustava JYYn hallituksen varapuheenjohtaja Hanna Huumonen Keskisuomalaiselle.

OLL: Lapsia ei liikuta sukupuoli, vaan innostus yhdessä tekemiseen

Kannanotto 12.9.2014

Helsingin liikuntalautakunta antoi kokouksessaan eilen tyttöjen ja poikien liikuntatuntien yhdistämistä puoltavan lausunnon.Opiskelijoiden Liikuntaliitto on tyytyväinen lautakunnan päätökseen. Se on suuri askel matkalla kohti sukupuoliin liittyvien stereotypioiden purkamista suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

“Perustelut ryhmäjaon puolesta biologiseen erilaisuuteen tai esimerkiksi ”poikien rajuuteen” ja ”tyttöjen pehmeyteen” ovat vanhanaikaisia ja perusteettomia. Tytöt tai pojat eivät ole homogeenisia ryhmiä, vaan erilaisuutta on paljon näiden ryhmien sisällä. On myös lapsia ja nuoria joille oletettu tytön tai pojan rooli liikuntatunnilla on vahingollinen. Sekaryhmien kautta voidaan löytää keinoja yhteisöllisyyden parantamiseen ja toisten hyväksymiseen. Toisen sukupuolen kehosta ei tule tehdä tabua erottelemalla liikuntaryhmiä”, vaatii puheenjohtaja Hanna Huumonen.

Harkinnanvaraisissa tapauksissa, kuten maahanmuuttajien kohdalla, voidaan lisäksi pitää varaus erityisryhmille. Mahdollisimman suureen integraatioon tulee silti pyrkiä. Yhteiset ryhmät ovat käytössä Ranskassa ja Espanjassa, joissa ei ole esiintynyt meillä pelättyjä ongelmia. Näissä maissa maahanmuuttajien määrä on paljon suurempi.

Sukupuolisensitiivisyyden merkitys on kasvanut varhaiskasvatuksen ja opettajankoulutuksen opinnoissa. Sekaryhmien sijaan nimenomaan tyttöjen ja poikien erilliset liikuntaryhmät kaipaavatkin kunnollisia perusteluita. Jos peruskouluissa kaikilla muilla tunneilla ollaan ja opitaan sekaryhmissä, niin mikä tekee liikunnasta suuren poikkeuksen? Esimerkiksi korkeakoulujen liikuntapalveluissa pyritään yhdenvertaisuuteen ja käyttäjäystävällisyyteen sukupuolesta tai sen ilmaisusta riippumatta.

Liikunnan jalkautuminen osaksi koko elämänkaarta alkaa jo peruskoulusta, jolloin motivaatio liikkumiseen voi myös sammua. “OLL yrittää saada korkeakouluopiskelijoita liikkumaan ja myös purkamaan koululiikunnan traumoja. Sekaryhmät perusasteella ovat muutos oikeaan suuntaan. Toivottavasti ne otetaan mahdollisimman pian käyttöön niin Helsingissä kuin koko Suomessa”, linjaa varapuheenjohtaja Joonas Kinnunen.

Kolumni: Liian ahdas pukukoppi?

Julkaistu TULaviisissa 3.9.2014

Transihmisten osallistumismahdollisuudet liikuntaan ja urheiluun puhuttavat. Mediassa kohahdettiin, kun sukupuolensa korjannut Vera Räsänen kertoi avoimesti kohtaamistaan ennakkoluuloista urheilukentillä. Hänen oman kotikylänsä pienet piirit olivat yllättäen valmiiimpia hyväksymään hänet omana itsenään, kuin karu urheilumaailma.

Sivustakatsojalle järkyttävintä lienevät penkkiurheilijoiden kommentit Veran tapauksesta. Liian usein luullaan, että ihminen vaihtaisi sukupuoltaan kuin paitaa miehestä naiseksi paremman urheilutuloksen toivossa. Tälläiset asenteet ovat erityisen alentavia ja myös argumentteina epäpäteviä, sillä urheilussa epäreilua kilpailuetua ei synny hormonihoitojen pudottaessa transnaisten testosteronitason synnynnäisten naisten tasolle. Lihasmassa ja -voima siis vähenevät.

Eräs kommentoija totesi, että “kohta naisten sarja on täynnä pelkkiä transihmisiä!”. Mihin väite perustuu? Ja entäs sitten, jos olisikin? Se, että ihminen saisi ilmentää omaa sukupuoli-identiteettiään hyväksytysti olisi suuri voitto yhdenvertaisuudelle myös urheilumaailmassa.

On useita lajeja, joissa sukupuoleen perustuvat sarjat vaikuttavat keinotekoisilta, kuten shakki, bridge tai ammunta. Kuitenkaan sarjoista ei ole luovuttu, vaikka aika ehkä olisikin.
Jos sen sijaan fyysisimmissä lajeissa ei olla valmiita vielä purkamaan sukupuolittuneisuutta, voisi ensiaskeleena olla sekasarjojen nostaminen yhdeksi pakolliseksi sarjamuodoksi kahden muun lokeron rinnalle. Tämä palvelisi transihimisiä ja hälventäisi urheilun sukupuolittuneisuutta.

Siirrytään vielä urheilumaailmasta kuntoliikunnan piiriin. Transihmisiä syrjivät rakenteet näkyvät myös päivittäin liikuntapalveluissamme. Tasa-arvovaltuutetulle on tehty kanteluita sukupuoltaan korjanneiden asemasta liikuntapalveluiden käyttäjinä. Ongelmana ovat esimerkiksi uimahallien ja muiden liikuntatilojen puku- ja pesuhuoneet, joissa ei ole intimiteettisuojaa.
Intimiteettisuoja olisi tärkeä mahdollistaa aina. Kaikkien kehot, esimerkiksi transihmiset tai intersukupuoliset, eivät vastaa totuttua kuvaa miehestä tai naisesta. Pelkän juridisen ja sosiaalisen sukupuolensa korjanneen henkilön tarve intimiteettisuojaan voi olla jatkuva.

Saavutettavuuden eteen tehdyt ratkaisut voivat käytännössä olla todella pieniä. Yhdelläkin unisex-vessalla voi olla valtava merkitys yhdenvertaisuudelle ja transihmisten mahdollisuudelle osallistua liikuntaan ja urheiluun. Toistaiseksi asenteemme ja pukukoppimme ovat usein sosiaalisesti liian ahtaita, jotta kaikki tuntisivat olonsa turvalliseksi ja hyväksytyiksi liikuntapalveluiden käyttäjinä. Työtä yhdenvertaisuuden eteen on vielä paljon edessä sekä liikuntapalveluissa että seuratoiminnassa. Haluammeko näyttää esimerkkiä vai tulla jälkijunassa?

Hanna Huumonen
Kirjoittaja on Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja

Blogi: Pitäkää luukkunne!

Julkaistu Turun Sanomissa 5.9.2014: "Vammainen jätetty kolmen luukun loukkuun"
Julkaistu SONKin blogissa 3.9.2014.

Vammaista henkilöä heitellään luukulta toiselle. Vammainen on kolmen luukun loukussa, jossa KELA:n, sosiaalitoimen ja sairaanhoitopiirien piiri pieni pyörii. Päällekkäisyydet Kelan, sossun ja sairaanhoitopiirien tehtävissä johtaa irvokkaimmillaan siihen, että kaikki kolme yrittävät sälyttää vastuun kahdelle muulle taholle. Lopputuloksena ihminen putoaa näiden väliin jääden ilman tarvitsemiaan palveluita ja tukitoimia.

Vammaisen henkilön asema voi olla täysin riippuvainen kotipaikasta. Alueelliset ja kuntakohtaiset erot ovat joskus suuriakin. Laittomia päätöksiä tukitoimista tehdään liian usein ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa näitä valituksia ja virheellisiä viranomaispäätöksiä on jatkuvasti käsittelyssä.

Vammaispalveluasetuksen mukaan vammainen henkilö saa vähintään kahdeksantoista yksisuuntaista (eli yhdeksän edestakaista) vapaa-ajan kuljetusmatkaa kuukaudessa. Näiden matkojen yhteydessä tulee hoitaa ostokset, sosiaalinen elämä ja harrastukset. Se tarkoittaa, että vammainen ihminen voi poistua kotoaan kerran tai kahdesti viikossa. Ilman muita resursseja ja hyväntekeväisyyttä hän on jopa kuusi päivää viikossa oman kotinsa vankina. Kuitenkin vammaisilla tulisi olla yhtäläiset oikeudet harrastuksiin ja sosiaaliseen elämään.

Vammaisten yksilölliset tarpeet tulisi huomioida ainakin neuvonnan muodossa. Kunnallisesti järjestetty palveluneuvonta- ja ohjaus on usein riittämätöntä ja se on pirstaloitunut eri virastoihin, jolloin yksilön tilanteesta ja palveluntarpeesta ei saada kokonaiskuvaa. Pirstaloitunut palvelurakenne kuluttaa julkisia resursseja sekä kuormittaa yksin järjestelmässä navigoivaa yksilöä. Myös sosiaalityöntekijöiltä voi puuttua välttämätön tieto tukitoimien käytännön vaikutuksista vammaisten henkilöiden arkeen.

Laissa ja asetuksissa pitäisi olla selkeämmin määriteltynä kunkin tahon vastuualueet, ja myös epämääräisistä käsitteistä kuten "riittävät" ja "tarvittaessa" pitäisi saada muutettua parempaan muotoon. Kunnat tulee velvoittaa noudattamaan näitä säädöksiä.

Valtion tulee ohjata resursseja kunnille niin, että voidaan varmistua kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta asuinpaikasta riippumatta. Vammaisneuvostoille on annettava enemmän resursseja toimia ja enemmän sananvaltaa. Suomen on päästävä Euroopan neuvoston asettamiin vaatimuksiin. Alueelliset tukikäytänteet on yhtenäistettävä. KELA:n, sosiaalitoimen ja sairaanhoitopiirien rooleja vammaishuollossa on selkeytettävä. Väiinputoamisia ei saa tulla. Tukipalveluiden tulee olla riittäviä ja tasa-arvoisia ja viranhaltijapäätösten tulee kohdella kaikkia oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Tukien käsittelyajat eivät saa venyä. Vain näillä keinoilla voimme turvata ihmisarvoisen kohtelun kaikille kansalaisille.


Hanna Huumonen
Liittohallituksen jäsen
Sosialidemokraattiset Opiskeljat - SONK ry

John Nordqvist
Pyörätuolia käyttävä opiskelijakunta-aktiivi

Debatti: Oopiumia vai myrkkyä?

Julkaistu Debatti-lehdessä 3/2014.

Saapuessani kotiin törmään toisinaan outoon vihreään olentoon. Se on todennäköisemmin cosplayta harrastava kämppikseni kuin ulkoavaruudesta saapunut, uusi elämänmuoto. Yksinkertaisin selitys on todennäköisin.

Fransiskaanimunkki Vilhelm Occamilainen kehitti 1300-luvulla tieteelliseksi periaatteeksi “partaveitsensä”, jonka mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen. Occamin partaveitsi leikkaa turhat ad hoc-oletukset pois päätyen yksinkertaisimpaan ja selitysvoimaisimpaan teoriaan.

Sama pätee supernaturalistisiin teorioihin jumalasta tai jumaluuksista. Yksinkertaisin selitys hämmentävillekin asioille on todennäköisimmin vain atomien välistä vuorovaikutusta. Onkin ironista, että Occamilainen selitti aikanaan yksinkertaisuuden periaatteellaan kristillisen jumalan olemassaolon: ihmeiden takana oli aina kaikkivoipa Jumala, jolloin tarvitsi olettaa vain jumalan kaikkivoipaisuus monimutkaisempien teorioiden tai entiteettien - kuten atomien ja sitä pienempien partikkeleiden - sijaan. Yksinkertaisin selitys oli todennäköisin.

Evoluutiobiologi Richard Dawkins on käynyt kyltymätöntä taistelua kreationismia vastaan. Teoksessaan God Delusion (2006) hän väittää, että yliluonnollinen jumala tuskin on olemassa ja usko persoonalliseen jumalaan ylipäätään on harhaa. Harhalla tarkoitetaan itsepintaista, epätotta uskomusta, jota yksilö pitää edelleen yllä vankkojen vastakkaisten todisteiden edessä. Dawkins siteeraakin usein kirjailija Robert Pirsigia, joka kirjoittaa: kun yksi henkilö kärsii harhasta, kutsutaan sitä hulluudeksi. Kun monta henkilöä kärsii harhasta, kutsutaan sitä uskonnoksi.

Dawkins otti puolustusaseman juupas-eipäs-taistelussa teismin ja ateismin välillä. Hän esittää kirjassaan neljä tietoisuutta nostavaa periaatetta, jotka mielestäni useimmat teistitkin voivat allekirjoittaa:

i) Ateistit voivat olla onnellisia, tasapainoisia, moraalisia ja kokea intellektuaalista täyttymystä.
ii) Luonnonvalinta ja vastaavat tieteenteoriat ovat selitysvoimaltaan ylivoimaisia verrattuna kreationismiin tai intelligent design- argumentteihin.
iii) Lapsia ei tulisi leimata vanhempiensa uskon perusteella. “Muslimilapsi”- tyyppisten sanojen käyttö tulisi nostaa kuulijan karvat pystyyn. Yhtä epäilyttävää indoktrinointia olisi leimata lapsi vanhempiensa poliittisten näkemysten perusteella.
iv) Ateistien tulisi olla ylpeitä, ei anteeksipyyteleviä. Ateismi on näyte terveestä ja itsenäisestä ajattelusta.

Ateistien moraaliin (tai moraalitttomuuteen) liittyen Dawkins osoittaa, ettei ihminen tarvitse uskontoa ollakseen hyvä. Hän kysyy: “Tappaisitko, raiskaisitko tai ryöstelisitkö, jos tietäisit, ettei jumalaa ole olemassa?” Dawkinsin mukaan vain harva yksilö vastaisi “kyllä”. Tämä kumoaa väitteen, jonka mukaan tarvitsemme uskontoa toimiaksemme moraalisesti. Itseasiassa moraalilla on darwinistinen perusta altruistiseen eli epäitsekkääseen toimintaan ohjaavissa geeneissä, jotka ovat evoluution prosessissa valikoituneet antaen ihmislajille empatiakyvyn.

Dawnkins puhuu myös historiallisesta kehityksestä viitaten moraaliseen Zeitgeistiin, ajan henkeen, joka kehittyy yhteiskunnassamme jatkuvasti liberaalimmaksi. Kehityksen myötä yleinen moraalikäsitys vaikuttaa myös siihen, miten uskonnolliset johtajat tulkitsevat pyhiä tekstejä. Tästä syystä Dawkinsin mukaan moraali ei ole lähtöisin Raamatusta tai muustakaan Pyhästä Kirjasta. Suomessakin Raamattuun suhtaudutaan koko ajan entistä liberaalimmin - esimerkiksi tasa-arvoisesta avioliittolaista keskusteltaessa. Ihmiset poimivat oman sisäisen moraalikompassinsa avulla Raamatusta käyttötarkoitukseltaan hyvät kohdat ja jättävät huomiotta mielestään pahat määräykset.

Ateistisen pahan kolmiakseliksi kutsutut Dawkins, Harris ja Hitchens eivät puhu vain ateismin puolesta, vaan vankasti uskontoa vastaan. He vievät marxilaisen “uskonto on oopiumia kansalle” -ajattelun vielä pidemmälle. Uskonto on heidän mukaansa jopa myrkkyä.

Kärkevin kriitikko uskontoa vastaan lienee journalisti Christopher Hitchens, jonka mukaan uskonto on myrkyllistä kymmenillä eri tavoilla: uskonnon varjolla tapetaan ja tapatetaan, alistetaan, orjuutetaan, rajoitetaan ihmisoikeuksia ja pahoinpidellään lapsia. Uskonto on korruptoitunut vallan väline. Hän ei hyökkää vain islamia ja kristinuskoa vastaan, vaan kaikkea järjestäytynyttä uskontoa vastaan aina atsteekkien uskosta nykypäivän buddhalaisuuteen.

Uskontoa voi tarkastella jopa markkinatalouskritiikin kautta. Uskonto luo kätevästi ensin kysynnän, joka on johdettu ihmisen luonnollisesta kuolemanpelosta. Kuolemanjälkeinen elämä ja siellä saavutettava onni tai kärsimys katalysoi tätä pelkoa. Pelkoon tarjotaan kysyntää vastaten tuotetta, jonka vain ja ainoastaan pelon implementoija (uskonto) voi itse tarjota. Erityisen hyvää bisnestä tämä on sen takia, että tuotteen toimivuutta ei voi mitenkään todentaa tai reklamoida.

Hitchensin mukaan uskonto on perisyntiä. Siihen on viisi syytä:
i) uskonto antaa naiiveille ihmisille vääristyneen kuvan maailmasta
ii) uhrilahjojen doktriini (eläinten tai ihmisten surmaaminen uhrina jumalille)
iii) sovituksen doktriini (ristiretket)
iv) ikuisen kadotuksen tai ikuisen palkinnon doktriini (helvetti ja taivas)
v) mahdottomien tehtävien ja sääntöjen määräykset (ml. epäterveet käsitykset seksistä)

Ateismia voidaan puolustaa sekä tietoteoreettisesti että uskontojen vaikutuksiin vedoten.

Olen kolmen suuren ateistin kanssa samaa mieltä siitä, ettei ateisteja ei tulisi demonisoida. Tosin ei uskoviakaan. Uskonnon kritisointi instituutiona ei tarkoita antipatiaa uskovia henkilöitä kohtaan.

Uskontoja on useita erilaisia maailmassa, joten olisi outoa olettaa, että juuri minun omaksumani uskonto niistä kaikista olisi oikeassa. Onkin jatkuvasti keksittävä uusia perusteluja sille, miksi mikään niistä ylipäätään olisi oikeassa. Useimmat uskonnot opettavat tyytymään tietämättömyyteen: siihen, ettei jotakin voida selittää. Uskontokriitikot näkevätkin tälläisen ajattelun jarruttavan kehitystä (sekä tieteellistä että moraalista), turruttavan kansaa ja opettavan vääränlaista ajattelua.

Minulle on suuri haaste käsittää, miten koko maailmankaikkeus voisi olla meistä riippuvainen. Miten jotakin kosmista olentoa voisi edes kiinnostaa tekemisemme, kuten se mitä syömme tai kenen kanssa harrastamme yhdyntää?


En voi olla varma jumalten olemattomuudesta tai olemassaolosta, vaikka toinen näistä olisikin äärettömästi todennäköisempi vaihtoehto kuin toinen. Vaikkei teismiä voisi vääräksi todistaa, ei välttämättä ole ensimmäistäkään hyvää syytä olettaa sen olevan totta.


Minulle maailmamme on jo kyllin ihmeellinen ilman, että minun tarvitsisi lisätä siihen yhtä ulottuvuutta lisää. Tämä toki leikkaa maailmastani jotakin, jonka vain uskon kautta voisin löytää. Maailmankaikkeus ja biologinen todellisuutemme on jo nyt niin pakahduttava, ettei käsityskykyni riittäisi enää uuden olemassaolon tason ymmärtämiseen. Tämä maailma riittää minulle. Yksinkertaisin selitys riittää minulle.

Hanna Huumonen
"Filosofian pääaineopiskelija ja paatunut tapa-ateisti Jyväskylästä."


Kirjallisuutta:
Richard Dawkins: The God Delusion
Sam Harris: The end of faith
Christopher Hitchens: God Is Not Great: How Religion Poisons Everything

#kutsumua

Osallistuin kuvallani SLL:n kiusaamisenvastaiseen #kutsumua-kampanjaan.

AKSON ry: Liikunta ja voimaantuminen

Julkaistu Selkäydinvammaiset Akson ry:n lehdessä 1/2014.

Akson ry 1/2014

 

Liikuntapalveluiden esteettömyys luo puitteet liikunnan voimaannuttaville vaikutuksille

 

Yhteiskunnassamme on kahdenlaisia eläkeläisiä: lainsäädännössä tunnustettuja eläkeläisiä ja niitä, jotka ovat ottaneet itselleen eläkeläisen identiteetin. Tätä identiteettiä vahvistaa ympäröivä maailma esteineen, mutta se voidaan myös helposti ottaa annettuna. Eläkeläisen identiteetin voi ottaa kuka tahansa: arka lapsi, aikuinen astmaatikko, liikuntarajoitteinen henkilö, burn-outin rajoilla sinnittelevä opiskelija tai juuri leskeksi tullut seniori. Kuka tahansa voi luoda itselleen vankan varmuuden sitä, ettei jokin asia ole tarkoitettu hänelle. On olemassa jotakin, joka rajaa hänen maailmaansa. Jotakin, mikä lamauttaa ja supistaa toimintaympäristöä.

Kyse ei aina ole siitä, mikä asia oikeasti rajaa henkilön toimintaa, toimintakykyä tai ympäristöä. Kyse on siitä, antaako näiden asioiden olla esteenä toiminnalleen, kuten liikuntaharrastukselleen. Liikuntapalveluissa pyritään jatkuvasti inkluusion ihanteeseen. Inkluusioon pyrkivässä toiminnassa kaikki yhteisön jäsenet otetaan mukaan toimintaan fyysisiin ominaisuuksiin katsomatta. Ihmisiä ei tulisi lähtökohtaisesti jakaa satunnaisten ominaisuuksien takia erityisryhmiin. Tämä pätee myös liikuntapalveluihin. Sen sijaan, että erilaiset liikkujat sysättäisiin erityisliikunnan piiriin automaattisesti, tulisi varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja kunnissa pohtia, miten palvelut saataisiin kaikkien ulottuville.

Uusia liikuntapaikkoja rakentaessa esteettömyyttä toteutetaan verrattain helpostikin, sillä on alettu ymmärtämään, että esimerkiksi pyörätuolin käyttäjälle ystävälliset rakennukset ovat myös suurperhe -, siivooja- ja pelastuslaitosystävällisiä. Tilanne on haastavampi vanhoissa rakennuksissa, joita ei ole rakennettu saavutettavuuden ihanteiden mukaan. Silloin pienet korjaukset, kuten hyvä valaistus, hissit, oviaukkojen leventäminen ja automatisointi sekä rampit ovat yksi väylä esteettömyyteen. On myös huomioitava viestinnän mahdollistama esteettömyys, jota on esimerkiksi kattava ohjeistus siitä, miten esteettömiä väyliä pitkin liikuntatilaan päästään. Tärkein on kuitenkin yleinen ilmapiiri siitä, että kaikki ovat tervetulleita liikkumaan. Sitä on sosiaalinen esteettömyys.

Erityisliikunnalla on joissakin tapauksissa perusteltu paikkansa, mutta lähtökohtaisesti palvelut tulisi rakentaa kaikille soveltuviksi ja saavutettaviksi. Saavutettavuus liikuntapalveluissa merkitseekin niiden helppoa lähestyttävyyttä kaikille ihmisille yksilöiden erilaisista ominaisuuksista huolimatta. Tällaiset ominaisuudet voivat olla esimerkiksi psyykkisiä- tai sosiaalisia, kuten ujous tai masennus, tai fyysisiä kuten liikunta- tai aistivamma. Myös monikulttuurisuuden huomioiminen tulee olla aina mukana. Saavutettavuustyö on ennakoivaa ja ennaltaehkäisevää. Kun rakentamisen ja osallistumisen lähtökohdaksi otetaan se, että kaikki pääsevät mukaan, on alkutilannekin jo tasa-arvoisempi. Saavutettavuus luo myös tehokkuutta, kun erityisjärjestelyihin ei tarvitse käyttää ylimääräisiä resursseja.

Sosiaalinen esteettömyys on suurin haaste saavutettavuudelle

Keskustelin liikuntarajoitteisen ystäväni kanssa siitä, miksei hän osallistu oman yliopistoni liikuntapalveluiden tarjontaan. Hän sanoi, ettei yksikertaisesti pääse paikalle. Se oli osittain totta: rakennus, jossa liikuntaa järjestetään, ei missään nimessä ole esteetön. Liikuntasaliin on kuitenkin olemassa esteetön kulku. Kyse oli siis viestinnän ja opastuksen esteistä ensisijaisesti. Kerrottuani ilouutiset ystävälleni ja kutsuttuani hänet kanssani mukaan liikuntatarjonnan pariin, tulikin esille seuraava, voimakkaampi este: hän ei kokenut olevansa tervetullut tai pelkäsi aiheuttavansa hämmennystä liikunnanohjaajalle ja muille palveluiden käyttäjille. Suurin este oli siis itselleen luodut rajoitteet. Tälläinen sielunmaisema on luonnollinen jokaiselle liikuntaharrastusta aloittavalle - sekundaarisiin ominaisuuksiin katsomatta. Uusi ja vieras tilanne luo aina painetta ja pelkoa epäonnistumisesta, mutta pelon yli päästyään voi huomata olevansa tervetullut ja kuuluvansa yhteisöön. Ja mikä parasta, päästä kiinni liikunnan riemuun.

Liikuntapalveluiden sosiaalinen esteettömyys on siis kahden vuoroista: se tulee ilmapiriistä ja omasta uskalluksesta osallistua. Pyörätuoli ei ole lähtökohtaisesti mikään rajoite osallistua esimerkiksi pumppitunnille. Rajoite löytyy jostain muualta. On toki helppo sanoa, että jokainen pystyy mihin vaan. Se ei ole aina totta. Mutta sen sijaan jokaisen tulisi voida halutessaan osallistua melkein mihin vaan. Sosiaalinen saavutettavuus luo ja vahvistaa entuudestaan fyysistä esteettömyyttä. Aidosti avoimella ilmapiirillä saadaan myös sosiaalinen esteellisyys murrettua ja toivotettua kaikki tervetulleiksi mukaan.

Saavuttavuus tai saavuttamattomuus on siis pitkälti asenteissamme. Moninaisuutta tulisikin arvostaa liikuntaa järjestettäessä. Se ei saa olla pelkkää linjapapereiden sanahelinää, vaan sen tulisi näkyä laajasti toimintaympäristössämme. Unisex-vessat, opasteet ja pyörätuolirampit ovat kaikki esimerkkejä esteettömyyden konkretiasta. Sosiaalinen esteettömyys kuitenkin saavutetaan vasta, kun näiden palveluiden järjestämiseksi ei tarvita kuntalaisaloitteita, vaan yhteisten palveluiden lähtökohtana on jo inkluusio. Saavutettavuus vahvistaa liikuntakulttuurin tasa-arvoa ja solidaarisuutta. Meidän tulisikin luoda liikuntakulttuuriin ilmapiiriä, jossa yhteisöllisyys toteutuu ilman minkäänlaista diskriminaatiota.

Liikunta voimaannuttaa kaikissa ikäpolvissa

Koululiikunta on lapselle ensimmäisiä paikkoja päästä liikunnan pariin. Liikunnanopetukseen osallistumisen merkitys kuitenkin unohtuu usein ja kouluissa valitaan helppoja ratkaisuja oppilaan edun yli. Tämä näkyy usein liikuntarajoitteisen oppilaan kohdalla. Vapautus koululiikunnasta on helppo tie etenkin pienille kouluille, mutta se ajaa erityisjärjestelyjä tarvitsevan oppilaan pois ryhmästä ja liikunnan piiristä. Nämä ovat ensimmäisiä otollisia hetkiä eläkeläisen identiteetin syntymiselle. Tästä syystä inkluusion tulisikin näkyä myös peruskoulutasolla. Se ei pelkästään ehkäise oppilaan eläkeläisen identiteetin nousua, mutta opettaa myös muille oppilaille ihmisyyden diversiteetistä ja siitä, että kaikki kuuluvat ryhmään.

Tutkimusten mukaan selkäydinvammojen kuntoutusjakson jälkeisessä vaiheessa tapahtuu suurin edistys. Toimintakyky nousee tilastojen mukaan eniten vasta kuntoutuksen jälkeisenä aikana. Ja tärkeänä toimintakyvyn edistäjänä on liikunta. Liikunnalla ei ole vain fyysistä merkitystä, vaan yhteisöllinen ja psykologinen merkitys. Tästä liikunnan kolmiyhteydestä nouseekin liikunnan voimaannuttava vaikutus. Voimaantumisen kautta henkilö voi löytää vahvemman autonomian ja saada otteen omasta toiminnastaan. Kuntoutuksen jälkeen myös liikuntaryhmissä löytyvä vertaistuki on suuri voimavara.

Liikunta parantaa hyvinvointia. Liikunta parantaa itsetuntoa. Liikunta ehkäisee syrjäytymistä.
Hyvä fyysinen kunto ja toimintakyky parantavat elämänlaatua kaikenikäisillä.

Tämä liikunnan kolmiyhteyden merkitys korostuu senioreilla, joiden elinpiiri pienenee iän karttuessa. Esimerkiksi elämänkumppanin kuoleman jälkeen kynnys laajentaa toimintapiiriä on usein haastava. Senioriliikuntaryhmissä – myös erityisliikuntaryhmissä- voidaan kuitenkin löytää yhteys toisiin ikätovereihin uudestaan ja voimaantua uuden sosiaalisen piirin myötä. Tällöin liikunta on yhteinen sosiaalinen tapahtuma, jossa itse fyysinen suoritus jää toissijaiseksi. Eläkeläisenkään ei tarvitse omaksua eläkeläisen identiteettiä.

Inspiraatiota urheilun huipulta

Inspiroivia esimerkkejä liikunnan voimasta löytyy myös viimeaikaisista uutisista. Vuoden yleisurheilija (2011) Leo-Pekka Tähti tuskin pyyteli anteeksi omaa olemassaoloaan. Hän treenasi itsensä huipulle ja pitää hallussaan pyörätuolikelauksen 100 metrin maailmanennätystä T54-luokassa. Paralympiavoittaja Toni Piispanen päätti vammautumisensa jälkeen jatkaa urheilua kelaten itsensä voittoon Lontoon paralympialaisissa sekä myöhemmin nousi MM-voittajaksi. Tämä urheilijoiden päättäväisyys ja voimaantuminen urheilun kautta antaa voimaa myös kuntoliikkujille.

Huippu-urheilusta voimme saada inspiraatiota ja uskallusta lähteä liikunnan pariin. Vaikkei kaikista tulekaan Tähtiä tai Piispasia, voimme yhä löytää liikunnan voimaannuttavan merkityksen omassa elämässämme ja elinkaaressamme - omilla ehdoillamme.



HANNA HUUMONEN
Kirjoittaja on Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja.

Korkeakoululiikunnan palveluiden alueellinen epätasa-arvo puhuttaa

Lue koko juttu: Savon Sanomista 27.8.2014
 

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on tarmokkaasti pyrkinyt lisäämään ja parantamaan korkeakoululiikunnan tarjontaa niin suosituksilla kuin hanketuillakin.

– Panostuksista huolimatta opiskelijoiden liikuntamahdollisuuksissa on edelleen hurjia eroja, kertoo Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja Hanna Huumonen.

OLL ja Syömishäiriöliitto: Irti lihavuuden stigmasta!

Kannanotto 28.8.2014
Tästä uutisoi mm. Ilkka, Länsi-Savo ja Hämeenkaiku sekä bloggasi FFFifi.

(Tämä kannanotto sai paljon positiivista palautetta aina YTHS:n toimijoilta Perussuomalaisten kansanedustajiin saakka.)

Opiskelijoiden Liikuntaliitto - OLL ja Syömishäiriöliitto - SYLI ry esittävät huolensa ulkonäön ja estetiikan korostumisesta urheilun ja liikunnan piirissä.

OLL ja Syömishäiriöliitto pitävät huolestuttavana trendiä, jossa laihuus symboloi älyä, elämänhallintataitoja ja kurinalaisuutta, kun taas lihavuus nähdään laiskuutena, tyhmyytenä ja jopa koomisuutena. Kuitenkaan lihavat ihmiset eivät aina kärsi terveysongelmista, vaan ongelmat johtuvat epäterveellisistä elintavoista. Liikkumattomuus ja fyysinen inaktiivisuus ovat suurimpia kansanterveydellisiä riskejämme, ei lihavuus itsessään.

Asiakeskeisissäkin medioissa lihavuudesta ja lihavista ihmisistä puhutaan usein alentavasti. Helposti annetaan ymmärtää, että lihavat ihmiset ovat itsessään terveysriski ja on kaikkien yhteinen velvollisuus saada nämä laihtumaan. Lihavuus on tällöin myös stigma, jonka varjolla ihmisiä leimataan ulkonäkökeskeisesti.

“Julkisuudessa on todella vähän lihavia, jotka olisivat yhteiskunnassa esikuvina tai muuten näkyvissä rooleissa. Ja ne, joita on, joutuvat jatkuvan arvostelun kohteeksi. Myös sukupuolen ja painoindeksin yhtälö kertoo jotakin ajankuvastamme, sillä lihavia naisia on näkyvissä johtotehtävissä vain kourallinen”, harmittelee Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja Hanna Huumonen.

Lihavuuden hoidossa on otettava käyttöön uudenlaisia menetelmiä ja ajatuksia. Syyllistäminen ja painostus ovat olleet käytössä jo vuosikymmeniä ja eivätkä ne ole osoittautuneet toimiviksi keinoiksi. Pitäisikin miettiä, miten suhtaudumme ylipainoisiin. Onko tähtäin siinä, että heidän on laihduttava hinnalla millä hyvänsä vai saisivatko he olla oma itsensä, keskittyä terveellisiin elämäntapoihin ja noudattaa niitä lopun elämäänsä?

“Fyysinen inaktiivisuus on taistelu, johon yhteiskuntamme tulisi laittaa enemmän paukkuja. Laihdutuskulttuurin korostaminen ei ole ratkaisu kansanterveydellisiin ongelmiin. Se pikemminkin vieraannuttaa meidät kehostamme”, jatkaa Opiskelijoiden Liikuntaliiton varapuheenjohtaja Joonas Kinnunen.

Vastapainona ns.”fatfobialle” ovat suosioon nousseet äärimmäiseen kurinalaisuuteen pohjautuvat fitness-lajit. Syömishäiriöliitto - SYLI ry on huolissaan fitness-harrastuksen voimakkaasta kasvusta ja sen lieveilmiöistä, sillä fitnessbuumi näkyy jo syömishäiriöklinikoilla. Fitnessin ja syömishäiriöoireilun välinen ero on hiuksenhieno ja riski sairastua syömishäiriöön on suuri.

“Elämme ajassa jossa kaikenlainen suorittaminen on enemmän kuin hyväksyttyä ja tämän kaltaiset estetiikkaan pohjautuvat lajit voivat olla vain keino naamioida oireet hyväksyttävämpään muotoon", kertoo Syömishäiriöliiton aluepäällikkö Tanja Tiainen.

Opiskelijoiden Liikuntaliitto ja Syömishäiriöliitto muistuttavat, ettei liikunnan ja urheilun tule muodostua pakkomielteiseksi suorittamiseksi ja kaloreiden laskemiseksi. Jokainen henkilö on kaunis omana itsenään ja voi löytää liikunnan ilon koostaan riippumatta.

Jylkkäri: Ramppien lisäksi toivotaan unisex-vessoja

Koko juttu julkaistu Jyväskylän Ylioppilaslehdessä 31.10.2013

Asiantuntijat muistuttavat, että esteettömyyttä on monenlaista.

JYY:n hallituksen varapuheenjohtajan Hanna Huumosen vastuualueita hallituksessa ovat liikunta ja sosiaalipolitiikka, joista jälkimmäiseen sisältyvät terveys-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat – myös esteettömyys.
Huumonen jakaa esteettömyyden kahteen osaan: fyysiseen ja sosiaaliseen esteettömyyteen.
”Ensimmäiseen kuuluvat muun muassa aistivammat, liikuntarajoitteet ja oppimisvaikeudet sekä niiden takia tehtävät erityisjärjestelyt. Sosiaalinen esteettömyys on ideaalitilanteessa ilmapiiri, joka mahdollistaa saavutettavuuden ja kaikkien yksilöiden yhdenvertaisen osallistumisen”, Huumonen selventää.
Sosiaalinen esteettömyys voi olla esteiden purkamista esimerkiksi vammaisopiskelijoiden ja muiden välillä. Huumonen toivoo, ettei opiskelijoita enää jaettaisi erityisryhmiin, jotta kaikki voisivat tuntea kuuluvansa samaan suureen yhteisöön. Hän sanoo pohtineensa muun muassa, miten yliopistoliikunta saataisiin myös liikuntarajoitteisille sopivaksi.
”Pitäisikö meillä olla erityisliikuntaryhmiä? Mielestäni ei pitäisi. Se on takapajuista ajattelua, koska silloinhan me juuri jakaisimme ihmiset eri ryhmiin satunnaisten fyysisten ominaisuuksien perusteella ja korostaisimme erilaisuutta erityis-etuliitteellä.”

Huumosen mielestä yliopisto ei ole vielä kaikille esteetön ja saavutettava.
”Esimerkiksi liikunnan rakennus on täysin esteellinen. Liikunnalla voidaan tehdä esteettömyyden eteen varsin vähän, koska se on Alvar Aallon rakennus. Aaltohan ei ollut mikään esteettömyyden edelläkävijä.”
Huumosella on kuitenkin ratkaisu yliopiston saavutettavuuden parantamiseksi: parempi tiedottaminen. Hänen mukaansa esteettömyys on hyvin paljon nimenomaan viestintää. Tarpeeksi näkyvät ohjeet ja opasteet ovat Huumosen mielestä erityisen tärkeitä nyt, kun yliopistolla on käynnissä monia rakennustöitä, joiden vuoksi opiskelijoiden tutut reitit ovat muuttuneet.
Huumonen ottaa esiin myös yhden keskusteluissa usein sivuutettavan näkökulman esteettömyyteen. Kyse on seksuaali-identiteetteihin liittyvästä esteettömyydestä. Huumonen uskoisi muun muassa unisex-vessojen luovan saavutettavuutta. Pelkät miesten ja naisten vessat eivät palvele transsukupuolisia ihmisiä tai muita, jotka eivät koe mahtuvansa perinteisiin sukupuolilokeroihin.
”Esteettömyydessä on kyse yllättävän pienistäkin asioista. Ne ovat yleensä myös asennekysymyksiä. Täytyy olla halua tehdä muutoksia ja nähdä tosi laajasti se, mitä saavutettavuus voi olla.”

Blogi: Suomessa lemmikkieläimelläkin on enemmän oikeuksia kuin kärsivällä ihmisellä

Julkaistu SONKin blogissa 6.5.2014.

Terveisiä Suomesta. Maasta, jossa lemmikkieläimelläkin on enemmän oikeuksia kuin kärsivällä ihmisellä.

Oikeus päättää omasta elämästään – sen jatkumisesta tai päättymisestä – on ihmisoikeus. On ihmisarvoa halventavaa pakottaa kärsivä, parantumattomasti sairas henkilö kitumaan kivuissaan. Maassamme valtaosa kansasta kannattaa eutanasiaa, vaikka suurin osa lääkäreistä sitä vastustaa. Kuitenkin asialle myönteisiä puheenvuoroja mediassa on näkynyt myös joidenkin lääkäreiden ja saattohoitajien puolelta.

Belgiassa armokuolema on ollut aikuisen kansalaisen laillinen oikeus jo 12 vuotta. HS:n uutisen mukaan (13.2.2014) Belgiassa eutanasia laajennettiin koskemaan myös lapsia niissä tapauksissa, joissa lapsen kärsimys ja elinodote on niin heikko, ettei ole perusteltua pitkittää kärsimyksiä ja toivottomuutta. Vaatimuksena on kuitenkin lapsen oma tahto ja asiantuntijoiden, kuten lääkärien ja psykologien, perusteellinen konsultaatio. Belgian lisäksi Alankomaissa on sallittu yli 12-vuotiaiden lasten eutanasia. Alle 16-vuotias tarvitsee kuitenkin vanhempien luvan. Mahdollisuutta eutanasiaan – aikuisille ja lapsille – pidetään inhimillisenä tekona. Sveitsissä on sallittua avustettu itsemurha, jossa lääkärin ei tarvitse olla mukana.

Keskustelu armokuolemasta herättää voimakkaita tunteita. Osa suomalaisista lääkäreistä vetoaa lääkärinvalaansa elämän säilyttämisestä. ”Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.” Kuitenkin lääkärinvalaan kuuluu kärsimysten lievittäminen (ei kuitenkaan valan mukaan lopettaminen) ja elämän kunnioittaminen. Elämän kunnioittaminen on kuitenkin ihmisarvoisen elämän kunnioittamista. Jos kärsivän ihmisen elämää pitkitetään hänen tahtomattaan, on vaikea puhua enää ihmisarvoisesta elämästä tai ylipäätään ihmisyyden kunnioittamisesta.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan ihmisellä on Jumalan kuvana erityisasema eikä ihminen voi pitää käsissään syntymään ja kuolemaan liittyvää valtaa. Kirkon piirissä on vedottu myös kuudenteen käskyyn: ”älä tapa.”

Professori Esko Valtaoja kertoi vuonna 2012 mediahuomiota saaneessa haastattelussaan syöpään kuolleen entisen vaimonsa viestin: ”Tämä on barbaarista. Barbaarisen maan barbaarinen lainsäädäntö, jossa lemmikkieläimille taataan kivuton kuolema, mutta ihmisille ei. Kärsimykset voivat pahimmassa tapauksessa jatkua vaikka kuinka pitkään ja mitään ei voi tehdä.”

Eutanasia eli hyvä kuolema tulisi ottaa rohkeasti keskusteluun päättäjien toimesta myös Suomessa. Se on ihmisarvokysymys, jota ei tule sivuuttaa.

Hanna Huumonen, liittohallituksen jäsen

Aktiivinen eutanasia tarkoittaa vapaaehtoista kuolinapua, joka perustuu aikuisen ihmisen vapaaseen tahtoon kuolla silloin, kun hänen sairauteensa ei ole löydettävissä oireita helpottavia eikä parantavia hoitokeinoja. Aktiivisessa eutanasiassa lääkäri jouduttaa potilaan kuolemaa antamalla tälle esimerkiksi kuolettavan ruiskeen potilaan pyynnöstä.

Lähde: http://www.nettilaki.com/a/aktiivinen-eutanasia-on-suomessa-kielletty

Blogi: Seksityökin on leipätyötä

Julkaistu SONKin blogissa 7.8.2014.

Tanja Auvinen esitti kirjoituksessaan (2.8.14) toimenpiteitä ja syitä seksin oston kriminalisoimiseksi. Kirjoituksessa seksityötä ja ihmiskauppa käsitellään ikään kuin ne olisivat toistensa synonyymejä. Tällaistä käsitystä eivät kuitenkaan tue seksityötä koskevat tutkimukset, eikä ihmiskauppa ei ole vain seksityöhön liittyvä ilmiö, vaan sitä esiintyy rakennustyömailta aina palvelualoille saakka. Auvisen kirjoitus saikin useita kriittisiä vastineita.

Seksityö on erotettava ihmiskaupasta ja tunnustettava oikeaksi ammatiksi. Seksityöläiset tulee tuoda työsuojelulain ja veronmaksun piiriin. Lisäksi heidän tuekseen tulee rakentaa vahva ammattiliitto. Näin voidaan taistella paitsi seksityöläisten oikeuksien puolesta, myös ihmiskauppaa vastaan. Myös WHO ja YK vaativat seksityön dekriminalisointia AIDS:in tapausten määrän vähentämiseksi.

Prostituutio ei ole Suomessa laitonta tai rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Kuitenkin rikoslaki, järjestyslaki ja ulkomaalaislaki rajoittavat prostituutiota erilaisten tapaoikeudellisten säädösten lisäksi. Osa lainsäädännöstä on perusteltua, kuten se, että Suomessa seksin osto alaikäiseltä ja parituksen- tai ihmiskaupan uhrilta on rangaistavaa. Toisaalta Pro-tukipisteen mukaan esimerkiksi seksuaalipalveluiden myyntiin liittyvä sopimus katsotaan tapaoikeudellisten säädösten perusteella pätemättömäksi, eikä prostituoitu ei voi siksi oikeusteitse vaatia saamatta jääneitä tuloja asiakkaalta itselleen.

Suomalaisista seksityöläisistä arviolta 5 - 10% on miehiä, lisäksi alalla on transihmisiä. Seksityötä koskevaa keskustelua ei siis tulisi käydä pelkästään naisten näkökulmasta, vaikka onkin totta, että suurin osa seksityöläisistä on naisia.

Ruotsissa seksin ostokielto tuli voimaan 1999. Kiellon vaikutusten seurantatutkimuksissa yksi tulos oli selkeä: asenteet seksin ostoa ja seksityötä kohtaan olivat muuttuneet kielteisemmiksi. Asennemuutos ilahdutti ostokieltoa kannattaneita, mutta samalla se heikensi seksityöntekijöiden asemaa. Kun seksin osto on tuomittavaa sekä lain että yleisen moraalikäsityksen mukaan, on esimerkiksi ihmiskauppaoikeudenkäynteihin vaikeampaa saada todistajia. Lisäksi kovemmat asenteet seksityöläisiä kohtaan heikentävät heidän turvallisuuttaan ja luottamustaan virkavaltaan. Näyttöä prostituution vähenemisestä kiellon seurauksena ei ole.

Asenteet seksityötä kohtaan ovat Suomessakin jyrkkiä, mikä heikentää seksityöläisten oikeusturvaa. Vain harvoissa tapauksissa on seksityöläisen raiskauksesta syytetty tuomittu. Lisäksi Suomessa on raportoitu useita tapauksia, joissa ainut lasten huostaanoton syy on ollut vanhemman harjoittama seksityö. Lisäksi Suomessa monet seksityöläiset ilmoittavat sosiaalisen leiman pelon yhdeksi syyksi olla maksamatta veroja. Maksamatta jättäminen kuitenkin jatkaa salailun kierrettä ja marginalisoi. Stigma on myös sosiaalisen kontrollin väline.

SONK kannattaa seksityön dekriminalisointia. Se tarkoittaa suhtautumista seksityöhön perus- ja ihmisoikeuksia edistäen. Tällöin ei tavoitella valtion bordelleita, vaan seksityöntekijöille turvattaisiin samat oikeudet kuin muillekin lain edessä. Laillisen prostituution harjoittaminen on tunnustettava ansiotyönä ja otettava näin ollen työsuojelulainsäädännön piiriin. Prostituution voidaan katsoa olevan laillista, mikäli sitä harjoittaa täysi-ikäinen, vapaaehtoinen henkilö, joka suorittaa verovelvoitteensa. Prostituution laillisuuden valvontaan on lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota. Prostituutio ei saa olla vaikeasta elämäntilanteesta johtuva pakon sanelema ratkaisu, vaan yhteiskunnan turvaverkon tulee varmistaa yksilön viimesijainen toimeentulo. Vain tuomalla seksityö päivänvaloon ja hyväksymällä se, voimme puuttua alaan liittyviin ongelmiin.

SONKin liittohallituksen jäsen Hanna Huumonen puhui 5.8.2014 Ajankohtaisessa Kakkosessa seksityöläisten asemasta. Katso ohjelma tästä.





Hanna Huumonen
Liittohallituksen jäsen

Milla Granlund
Liittohallituksen varajäsen




Lähteet:

• Pro-tukipiste: Prostituution, seksityön ja ihmiskaupan asiantuntija http://pro-tukipiste.fi/
• Elomäki & Vuolajärvi: Tutkimustieto seksin oston kriminalisoinnin vaikutuksista Ruotsissa ristiriitaista http://minna.fi/web/guest/katsaus_seksin_oston_kriminalisoinnista
• Kammonen: YK:lta vaatimus - Seksityöstä oikea ammatti http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/52226-yklta-vaatimus-seksityosta-oikea-ammatti
• Vuolajärvi & Mankki: Miksi seksin ostokielto ei toimi www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/horisontti/2853691/miksi-seksin-ostokielto-ei-toimi
• Kontula: Punainen eksodus http://annakontula.fi/kirjallisuus/
• McIntyre: Rhode Island accidentally decriminalized prostitution, and good things happened www.vox.com/2014/7/15/5898187/prostitution-rhode-island-decriminalized
• SONK: Seksityöläiset veronmaksajiksi ja työsuojelulainsäädännön piiriin http://sonk.fi/seksityolaiset-veronmaksajiksi-ja-tyosuojelulainsaadannon-piiriin/
• Auvinen: Seksin ostaminen pitää kriminalisoida Suomessakin http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Seksin+ostaminen+pit%C3%A4%C3%A4+kriminalisoida+Suomessakin/a1406871505068
• Vastine Auvisen kirjoitukseen: http://turskanpaivakirja.wordpress.com/2014/08/02/seksinostoa-ei-tule-kriminalisoida-avoin-vastine-tanja-auvisen-hsn-2-8-2014-mielipidekiroitukselle/
• YLE: Nuordemarit ehdottavat prostituution laillistamista Suomessa http://yle.fi/uutiset/nuordemarit_ehdottavat_prostituution_laillistamista_suomessa/7395111

Yle uutisoi SONKin kannasta seksityöläisten aseman parantamiseksi

Haastatteluni Ajankohtaisessa Kakkosessa 5.8.2014.
Uutisointia Verkkouutisissa ja Yle Uutisissa.


"Muuttamalla lainsäädäntöä sallivampaan suuntaan turvataan seksityöläisten oikeudet ja saadaan heille vahva ammattiliitto ajamaan heidän oikeuksiaan. Siten me myös vahvistamme kulttuuria, jossa seksityöläisillä on oma paikkansa, Huumonen tarkentaa."

Kolumni: Sosialidemokratia on vapauden edellytys

Demokraatti 5.8.2014

Seksityöläisten asemasta

Iltalehti julkaisi 14.7.2014 yhteiskirjoitukseni Serveh Khalilin kanssa seksuaalisuudesta ja seksityöntekijöiden saattamisesta työsuojelun piiriin ja veronmaksajksi.

Tekstiä inspiroi SONKin poliittisen ohjelman kirjaus sekä tutkimus, jossa kuusi vuotta prostituution laillistamisen jälkeen tilastoitiin 31% vähemmän raiskaustapauksia ja naisten tippuri-infektioiden määrä laski huomattavasti. Jutun lopussa on erityisen kiinnostavaa spekulaatiota siitä, mistä yhteys näiden ja dekriminalisaation välillä voisi johtua.

Urheilu ja naisurheilu: Ylen Uutiset ja YleX-haastattelu

OLL:n kannanotto kirvoitti jo jylläävää keskustelua urheilujournalismin nykytilasta Suomessa. Minua haastateltiin sen tiimoilta radioon ja Ylen verkkouutisiin.

"Esimerkiksi Opiskelijoiden Liikuntaliitto huomauttaa, että urheilu-uutisoinnissa olisi muutenkin parantamisen varaa. Puheenjohtaja Hanna Huumonen moittii sekä nais- että miesurheilijoiden esineellistämistä - aina naisten tiukoista takamuksista miesten pullottaviin jalkapallosortseihin.

Myös nais-etuliitteen käyttäminen uutisissa ja naisurheilu-uutisten vähäisyys saavat kritiikkiä.
– Aina kun uutisoidaan urheilevista naisista, kerrotaan naisurheilusta, ikään kuin se olisi jokin outous. Mutta jos urheilijoina ovat miehet, yläotsikko on pelkästään urheilu.

Naisurheilijoiden medianäkymättömyydestä Huumonen sanoo esimerkiksi Ison-Britannian, jossa naisten urheilusta julkaistaan yksi uutinen 53 miesten urheilu-uutista kohden."

Lue koko juttu tästä.
Kuuntele radiouutinen tästä.

Helsinki Priden paneelikeskustelu: Ketkä mahtuvat pukuhuoneeseen

Olin mukana Helsinki Priden paneelikeskustelussa, jossa pohdittiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten asemaa liikunnassa ja urheilussa. Vasta aivan viiime vuosina asiasta on alettu keskustella urheilujärjestöissä ja julkisuudessa, mutta ongelmia on edelleen runsaasti. Vain muutama yksittäinen urheilija on uskaltautunut ulos kaapista.


LUE & KUUNTELE JUTTU TÄSTÄ.

OLL: Minne unohtui miesurheilu?

Och samma på svenska: Var blev herridrotten? 

KANNANOTTO

Julkaistu: 18.06.2014 klo 13:00


Opiskelijoiden Liikuntaliitto peräänkuuluttaa urheilutoimittajia tunnustamaan naisten tasavertaisen aseman liikunnassa ja urheilussa.

Opiskelijoiden Liikuntaliitto on huolestunut uutisoinnin tavasta, jolla naisten asemaa urheilussa tuodaan esiin. Urheilujournalismissa tiedostamattomana normina pidetään miesten urheilua, jota kutsutaankin luontevasti “urheiluksi”- siitä erotetaan erityisryhmänään naisurheilu. Naisten urheilu on Suomessa aliresursoitua ja aliarvostettua verrattuna miesten urheiluun, eikä tilannetta helpota sen mieltäminen erilliseksi kategoriaksi.

“Naisten osallistumisesta ja osallisuudesta urheiluun uutisoidaan liian vähän ja silloinkin puhutaan erikseen urheilusta ja naisurheilusta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa yhtä naisten urheiluun liittyvää artikkelia kohtaan julkaistaan 53 miesten urheiluun liittyvää artikkelia”, toteaa Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja Hanna Huumonen.

12.6.-14.6. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla järjestetyssä kuudennessa International Working Group on Women and Sports-maailmankonferenssissa keskusteltiin naisten osallisuudesta urheilussa. IWG-verkoston tavoitteena on naisten tasavertainen asema liikunnan ja urheilun kaikilla osa-alueilla. Konferenssista uutisointiin ansiokkaasti valtakunnallisessa mediassa. Uutisoinnista välittyneessä kuvassa naisten asema urheilussa nähtiin kehittyvien maiden ongelmana.

Kuitenkin länsimaissa monet asiat ovat jopa huonommin, kun puhutaan esimerkiksi naisten edustuksesta urheilujärjestöjen keskeisillä paikoilla tai kolmannella sektorilla toimivien urheilu- ja liikuntapäälliköiden palkka-eroista naisten ja miesten välillä. Nämä miesvaltaiset rakenteet ovat vanhentuneita. Yhtenä esimerkkinä tästä on Helsingin Sanomien (14.6.) uutisointi IWG-konferenssista “Naisurheilu”-otsikon alla.

“Miksi naisurheilu on oma kategoriansa mutta miesurheilu ei ole? Miksi emme puhu samalla tavalla miesten jalkapallon MM-kisoista Brasiliassa?,” ihmettelee varapuheenjohtaja Joonas Kinnunen. Niin kauan kuin puhutaan erityisestä naisurheilusta, edistetään tiedostamattomasti ajatusta muun urheilun maskuliinisuudesta ja jonkinlaisesta perustavanlaatuisesta erosta miesten ja naisten liikunnan ja urheilun välillä.

“Tämä ero on kuitenkin keinotekoinen. Muutos on jo käynnissä. Myös urheilutoimittajien on viimein herättävä todellisuuteen ja kannettava vastuunsa.”, linjaa puheenjohtaja Huumonen.
Erityisiä toimenpiteitä tarvitaan niin paikallisella kuin globaalilla tasolla naisten aseman parantamiseksi urheilu- ja liikuntamaailmassa. Yksi askel kohti urheilun tasa-arvon toteutumista on puhetavan muutos. Näin annetaan myös naisten liikunnalle ja urheilulle sen ansaitsema arvostus.

Opiskelijoiden Liikuntaliitto on allekirjoittanut vuonna 2011 Brightonin julistuksen ja on sitoutunut edistämään naisten ja tyttöjen asemaa liikunnassa ja urheilussa.

Lisää infoa IWG-konferenssista: http://www.iwg-gti.org/